voihan habitus...

Nyt tuli sellainen olo, että tämä on pakko jakaa....

Monet meistä miettivät, millaisen vaikutelman antavat, kun ensimmäisen kerran kohtaavat toisen ihmisen. Mulle valitettavasti selvisi se tänään, kun päätin murtaa tupakkalakkoni ja menin ruokatunnilla ruuan sijasta nautiskelemaan raitista ilmaa filtterin läpi. Paheiden täyttämä elämäni kuitenkin keskeytyi ennen kuin edes ehdein sytyttämään tuota verottajan unelmaa, kun eräs kanssa eläjämme hiipi paikalle, ja kysyi vaihvihkaan "olisko sulla bentsoja myydä?". Ainoa mitä sain suustani oli -Anteeksi mitä....
On se ihanaa huomata, että ulkoinen habitus antaa mielikuvan diileristä, lisäksi voin sanoa, että tupakkalakkoni tulee jatkumaan entistä paremmin, koska en halua joutua tähän tilanteeseen ihan heti uudestaan....

maailman huonoin äiti

Olen elänyt mielenkiintoisia aikoja,  Lapsukaiseni sai syysflunssan, joka kesti ja kesti.... kokonaiset kaksi viikkoa. Tauti kun ei tahtonut millään helpottaa, ja itsellä painoi työt päälle, ei auttanut kuin pyytää mummua meille lapsenpiiaksi. Mummu saapui viime viikolla ja heti hänen saavuttua tajusin mikä virhe tuli tehtyä. Mummu oli oikein isku kunnossa, kun oli lukenut netissä, että Amerikka tiputtelee taivaalta nanorobotteja, ja ne muokkaavat ajatuksia eivätkä anna nukkua, ja sitten piti kuunnella kuinka HAARP tuhoaa luonnon ja kuinka säätä muutella, sekä miten HAARPillakin voidaan manipuloida ihmistä. Nämä kun oli päästy läpi, niin päästiikin jo raamattuun ja ilmestyskirjaan (tässä vaiheessa rupesin jo miettimään löytyisikö meiltä köyttä ja vaselinia, sillä kiikku alkoi jo tuntua hyvältä vaihtoehdolta). Onneksi ennen kuin mummu pääsi todenteolla vauhtiin, hän huomasi, että voi voi, kun pitäisi meidän keittiön kaapit siivota ja paneutui siihen hommaan.

Kaikki sujuikin ihan hyvin, kunnes saapui eilinen.... Lapsukainen parani flunssasta ja pääsi eilen kouluun. Näin ollen mummulla oli aikaa koko päivä istua tietokoneella. Sivuhistoriasta päätellen, tätä aikaa olikin todella hyödynnetty. Lähdimme kotoa aamulla klo 8.00, koulun jälkeen lapsi meni harrastuksiinsa, joten olimme kotona vasta 19.30. Tämän koko ajan muori oli ehtinyt tutkia netin ihmeellistä maailmaa, ja miettiä uusia salaliittoteorioita. Ilokseni, myös huomasin, että mummu oli raahanut mukanaan mikroskoopin, jolla voi tutkia kaiken näköisiä pölypalleroita, ja kuittata ne Amerikkalaisten nanoteknologiaksi. Paitsi, että nyt nano syytösten kohteeksi oli joutunut PÄÄTÄI.... Pääsimme siis kotiin, ja sieltä löytyi mummu, joka onnesta soikeana huuteli heti keittiöstä, että "tuuppa kattomaan minkä löysin päästäni, tää on nyt sellainen nanorobotti". Syntyi hetki elämässä, jolloin et tienyt itkeä vai nauraa.... Ei mitään muuta kuin apteekin kautta ja koko porukalle myrkyt päähän ja siivoamaan.. Mummu oli kyllä vahvasti edelleen sitä mieltä, että mistä hän nyt olisi voinut täitä saada, ja kyllä tämä on joku amerikkalaisten juoni. Siinä mielessä sadatellen sain kuitenkin siivottua, ja pääsin nukkumaan....

Aamu herätys oli ankea, kun juniori päätti, että häntä sattuu joka paikkaan ja hän ei liiku mihinkään, vaan jää leikkimään kuollutta lahnaa sänkyyn.  Aamulla tuli elettyä puolet tunnereaktioista (epätoivosta itkupotkuraivareihin), kun yritti saada mukulaa ylös sängystä. Lopputulos ei mennyt putkeen, ensinnäkin lapsi jäi sinne sänkyyn makaamaan. josta sisuuntuneena ilmoitin, että meidän talossa loppui netinkäyttö hetkeksi aikaa (tämä tarkoittaa, ettei meillä olla tietokoneella, katsota telkkaria eikä pelata pelikoneella, koska kaikki toimii wlanin kautta). Modeemin heitin laukkuuni, jotta voin viedä sen työpaikalle, ja jättää sinne vähänksi aikaa muhimaan. Siinä modeemia repiessäni, mummu tuli viereen ulisemaan, että miksi häntäkin rankaistaan, johon tokaisin, että ainoa tapa taata 100%:n lopputulos rangaistuksessa, on viedä koko modeemi pihalle kämpästä. Tämän sanottuani, lähdin kohti työmaata.

Ehdin melkein tunnin olla työmaalla, kun ensimmäinen syyllistämissoitto tuli, itseäni kuulemma saan syyttää, ettei lapsi lähde kouluun, kun valvoo liikaa. Mun pitäisi mennä samaan aikaa nukkumaan lapsen kanssa, niin tätä ongelmaa ei ole. Olen kuulemma laiminlyönyt lastani, koska en ole näin tehnyt, ja ihan suorastaan heitteille jättänyt. Otsasuoni alkoi heti pullottamaan ja verenpaine nousi äärirajoille näiden sanojen jälkeen. Tiuskaisin mummulle, että jumalauta mä olen mennyt mukulan kanssa ensimmäiset 9- vuotta samaan aikaan nukkumaan joka helevetin ilta, ja tämän jälkeen sitä on muutettu satunnaisemmaksi, koska yrittetty opettaa lasta, että hän ei jää mistään kivasta paitsi vaikka meneekin nukkumaan ennen. 3 vuotta on tahkuttu asian kanssa ja joten kuten siinä onnistuttu, ja jos mummu nyt pilaa kommenteillaan ja näkemyksillään tuon 3 vuoden työn, niin saattaa olla, että Hämeenlinnan naisvankila on mun seuraava osoite.
Lisäksi sain kuunnella kuinka huono äiti mä olen, enkä vietä lapseni kanssa aikaa.... Voi helvetti suoraan sanoen. ainoa paikka missä mä olen ilman mukulaa, on työpaikka. Baarissa olen käynyt lapsen eliniän aikana tasan 2 kertaa ja nekin selvinpäin. Ainoat hetket jolloin muksu on ollut jossain hoidossa, on koulujen kesäloma-ajat, jolloin itse on vielä töissä ja lapsi lomalla. Ja sitten joku kehtaa väittää, että mä olen liian vähän lapsen kanssa.... Itse luulen, että asia on kyllä toisinpäin, jos nyt saisin jotain muuttaa vuosien saatosta, niin todennäköisesti laittaisin lastani vähän useammin hoitoon ja ottaisin omaa aikaa, jota nyt ei ole tullut vietettyä kuin satunnaisesti viimeisen 3 vuoden aikana ehtoolla, jos on sattunut saamaan lapsen nukkumaan, ennen kuin itse on mennyt petiin.... Taitaa mummilla lähteä kyyti tänään kotio päin....

Jaahas, olisinkohan viettänyt ruokatuntini jo sujuvasti tässä avautumisessa.... jos lähtis takaisin tienaamaan... niin pääsee illalla olemaan maailman huonoin äiti....

Tästä se lähtee...

Nyt ajattelin tehdä blogin, joka vastaa köyhän miehen (tai siis naisen) kriisiterapiaa.... tosin tässä mallissa potilaita on yksi, eli minä ja psykiatreja useampia.... Ajattelin purkaa tässä YH-äidin arkea, mitä se oikeastaan on, kun elämään kuuluu lapsi, elukat ja puolihullut sukulaiset (kai sieltä sukupuun sivuhaarasta muutama tervekin vesa löytyisi, jos oikein hakisi).
Aloitetaan lapsesta... Tyttöni on murrosiän kynnyksellä ja tämän hetkinen angstinmäärä jo viittaa todella terävään murkkuikään (vaviskaa aikuiset, mä ainakin vapisen nyt jo). Ennusteen mukaan ovet tulee tippumaan asunnossa paikoiltaan seuraavien parin vuoden sisällä. Angstia ei helpota isoäiti, joka tykkää hämmentää omilla näkemyksillään, jotka on tietenkin tuotava julki suurisanaisesti, koska onhan hän aina oikeassa. Nämä näkemykset ovat varsin mielenkiintoisia, ja näitä löytyy kukkahattutäteilyistä foliohattumeininkiin, sekä kaikkea näitten välistä. Lisäksi mummun näkemys on, että sattui mitä tahansa, syy löytyy aina meikäläisestä. Mikä tarkoittaa, että teit niin tai näin, piru perii joka tapauksessa.

Sitten päästääkin meikäläiseen..... Rakas tuffani aikoinaan sanoi, että iltarukouksen kuuluu olla "hyvä Jumala, jos hullun teet, niin älä ainakaan työhullua". Rukous ei toiminut mun kohdalla. Itse olen sekoitus täydellistä laiskuutta ja perfektionistia, mikä tarkoittaa, että pitää päästä täydelliseen lopputulokseen täydellisellä tehokkuudella. Olen uraohjus, joka osui lähimmän tallin seinään.... eli vaikka olen asiantuntijatehtävissä, pieni pakkomielle sisällä ajaisi vieläkin korkeammalle pallille. Perhe-elämä pitäisi uhrata uran uhrialttarille, jos tavoitteen meinaisi saavuttaa, ja tähän en ole valmis. Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. Muutaman vuoden päästä hyökkään puskasta ja hankkiudun kaliffiksi, kaliffin paikalle :D tai ainakin uskottelen itselleni niin....

Näillä eväillä on hyvä räpeltää elämässä eteenpäin. Tässä blogissa tulen käsittelemään aiheita laidasta laitaan.... mikä milloinkin sattuu ottamaan aivolohkoon... Tällä hetkellä, jos kysyttäisiin, varmasti suurin paasaamisen aihe on politiikka, ja Kekkosta lainatakseni "saatanan tunarit", jotka Arkadianmäellä puuhastelevat....