Nyt ajattelin tehdä blogin, joka vastaa köyhän miehen (tai siis naisen) kriisiterapiaa.... tosin tässä mallissa potilaita on yksi, eli minä ja psykiatreja useampia.... Ajattelin purkaa tässä YH-äidin arkea, mitä se oikeastaan on, kun elämään kuuluu lapsi, elukat ja puolihullut sukulaiset (kai sieltä sukupuun sivuhaarasta muutama tervekin vesa löytyisi, jos oikein hakisi).
Aloitetaan lapsesta... Tyttöni on murrosiän kynnyksellä ja tämän hetkinen angstinmäärä jo viittaa todella terävään murkkuikään (vaviskaa aikuiset, mä ainakin vapisen nyt jo). Ennusteen mukaan ovet tulee tippumaan asunnossa paikoiltaan seuraavien parin vuoden sisällä. Angstia ei helpota isoäiti, joka tykkää hämmentää omilla näkemyksillään, jotka on tietenkin tuotava julki suurisanaisesti, koska onhan hän aina oikeassa. Nämä näkemykset ovat varsin mielenkiintoisia, ja näitä löytyy kukkahattutäteilyistä foliohattumeininkiin, sekä kaikkea näitten välistä. Lisäksi mummun näkemys on, että sattui mitä tahansa, syy löytyy aina meikäläisestä. Mikä tarkoittaa, että teit niin tai näin, piru perii joka tapauksessa.
Sitten päästääkin meikäläiseen..... Rakas tuffani aikoinaan sanoi, että iltarukouksen kuuluu olla "hyvä Jumala, jos hullun teet, niin älä ainakaan työhullua". Rukous ei toiminut mun kohdalla. Itse olen sekoitus täydellistä laiskuutta ja perfektionistia, mikä tarkoittaa, että pitää päästä täydelliseen lopputulokseen täydellisellä tehokkuudella. Olen uraohjus, joka osui lähimmän tallin seinään.... eli vaikka olen asiantuntijatehtävissä, pieni pakkomielle sisällä ajaisi vieläkin korkeammalle pallille. Perhe-elämä pitäisi uhrata uran uhrialttarille, jos tavoitteen meinaisi saavuttaa, ja tähän en ole valmis. Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. Muutaman vuoden päästä hyökkään puskasta ja hankkiudun kaliffiksi, kaliffin paikalle :D tai ainakin uskottelen itselleni niin....
Näillä eväillä on hyvä räpeltää elämässä eteenpäin. Tässä blogissa tulen käsittelemään aiheita laidasta laitaan.... mikä milloinkin sattuu ottamaan aivolohkoon... Tällä hetkellä, jos kysyttäisiin, varmasti suurin paasaamisen aihe on politiikka, ja Kekkosta lainatakseni "saatanan tunarit", jotka Arkadianmäellä puuhastelevat....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti